HelsinkiMissio (vuoteen 2005 asti Helsingin Kaupunkilähetys) vietti 130-vuotisjuhlaansa vuonna 2013. Suomi, Helsinki ja HelsinkiMissio ovat tässä ajassa läpikäyneet suuria muutoksia. Suomi on itsenäistynyt, selvinnyt kahdesta maailmansodasta ja kehittynyt hyvinvointiyhteiskunnaksi. Samaan aikaan Helsinki on kasvanut muutaman kymmenen tuhannen asukkaan kaupungista yli puolimiljoonaiseksi suurkaupungiksi.
Kokenut järjestöjohtaja ja varainhankinnan asiantuntija Tuula Colliander aloittaa HelsinkiMission toiminnanjohtajana. Pitkäaikainen toiminnanjohtaja Olli Valtonen jää eläkkeelle.
Näkemys-ohjelma tarjoaa maksuttoman ja luottamuksellisen mahdollisuuden käsitellä yksinäisyyttä itsenäisen työskentelyn ja keskustelutapaamisten avulla. Tavoitteena on oman yksinäisyyden kokemuksen ymmärtäminen tutkimalla ja muuttamalla ajatuksia, jolloin yksinäisyyden kokemus voi lieventyä.
HelsinkiMissio täyttää 130 vuotta. Järjestön perustehtävänä on yksinäisten ja unohdettujen kaupunkilaisten etsiminen, löytäminen ja auttaminen sekä kaikkien suomalaisten haastaminen taisteluun yksinäisyyttä vastaan. Uusien toimintamuotojen innovointi ja toimivien mallien valtakunnallistaminen jatkuu.
HelsinkiMissiossa kehitetään ammatillista ryhmäterapiaa ikääntyneille ihmisille vähentämään yksinäisyyttä ja lievittämään ahdistuneisuutta ja masennusta. Vuonna 2001 aloittaa ensimmäinen Senioripysäkki-keskusteluryhmä. Sittemmin Senioripysäkki-toiminta valtakunnallistetaan ja Senioripysäkkejä perustetaan ympäri Suomea.
Olli Valtonen valitaan Kaupunkilähetyksen toiminnanjohtajaksi. Henkitoreissaan pihisevä järjestö nousee uuteen kukoistukseen Kaupunkilähetyksen raunioilta. Yhdistyksen nimeksi muutetaan HelsinkiMissio vuonna 2005.
Nuorten kriisipiste aloittaa toimintansa Kinaporissa. Toiminnan käynnistymiseen vaikuttaa psykiatrinen sairaanhoitaja Helinä Joenperä, jonka tytär oli tehnyt itsemurhan 18-vuotiaana.
Veikko Päivänsalo kuolee ja toiminnanjohtajaksi nousee Olavi Päivänsalo. Lapin-retkeily alkaa, Kelokairan tunturimaja otetaan käyttöön.
Sodan jälkeen Helsinki on täynnä leikkiviä lapsijoukkoja, suuret ikäluokat näkyvät ja kuuluvat. Samaan aikaan myös kaupungin vanhusväestön osuus kasvaa. Kaupunkilähetyksen toiminnan painopisteeksi määritelläänkin työ lasten ja vanhusten parissa.Vuodesta 1955 alkaen lapsille järjestetään leiritoimintaa Sääksin leirikeskuksessa Nurmijärvellä.
Marraskuun 30. päivänä vuonna 1939 kello 9.15 Helsingissä soivat hälytyssireenit. Neuvostoliiton ilmahyökkäys tappaa lähes sata helsinkiläistä. Talvisota 1939-40 ja jatkosota 1941-44 aiheuttavat valtavia menetyksiä ja tuhoja. Kaupunkilähetys auttaa sodasta kärsiviä yhdessä Vapaan huollon kanssa. Erityistä tukea tarvitsevat perheet, joiden isä on kuollut sodassa.
B.H. Päivänsalo kuolee, ja toiminnanjohtajaksi nousee hänen poikansa Veikko Päivänsalo.
Kaupunkiväestön määrän kasvaessa teollistumisen myötä diakonia-apu on tärkeä ase taistelussa köyhyyttä ja yksinäisyyttä vastaan. Pula-aikana 1930-luvulla apua tarvitsevien määrät kasvavat vielä entisestään. Kuvassa vuodelta 1929 valmistellaan joulupaketteja vähävaraisille helsinkiläisille jaettaviksi toiminnanjohtaja B.H.Päivänsalon johdolla (lukemassa pylvään edessä).
Vuonna 1915 perustetaan B.H. Päivänsalon johdolla miesten työsiirtola Ryttylään. Sieltä se siirtyy Rajamäelle 1922. Rajamäen työsiirtola ottaa asukkaikseen eri tavoin apua tarvitsevia työttömiä miehiä. Siirtolassa miehet tekevät erilaisia maatilan töitä aina savotasta pellon raivaamiseen ja heinänkorjaamiseen.
Kaupunkilähetyksen toiminnassa tapahtuu kauaskantoinen muutos, kun 31-vuotias teologian tohtori Bror Hannes Päivänsalo (1875–1933) valitaan yhdistyksen ensimmäiseksi toiminnanjohtajaksi. Päivänsalo on opintomatkoillaan Euroopassa saanut kansainvälisiä vaikutteita ja tutustunut uusiin työmuotoihin, joita hän haluaa tuoda myös Suomeen.
Yhdistyksen oma kirkko Betania valmistuu Punavuoreen. Rakennuksen nimi otetaan Raamatusta. Betaniaan tulee kirkkosalin ja diakonissojen työtilojen lisäksi vähävaraisille tarkoitettu kansankeittiö, päiväkoti ja työtuvat työttömille naisille ja miehille.
Cecilia Blomqvistista (1845–1910) tulee Helsingin Kaupunkilähetyksen ensimmäinen diakonissa, jolla on keskeinen rooli lähetysmajan työn käynnistämisessä. Blomqvist perustaa myöhemmin Kaupunkilähetykseen lastenseimen työläisäitien lapsille. Orvoksi jääneestä pienestä Meeri-tytöstä tulee Blomqvistille kuin oma tytär.
Keisarillinen Suomen senaatti myöntää toimiluvan Helsingin Kaupunkilähetykselle 29.11.1883 ja auttamistyö käynnistyy lähes saman tien: joulukuussa yhdistyksen lähetysmaja avaa ovensa Punavuoressa.
Työn tavoitteena on hengellisen ja ruumiillisen hädän poistaminen niiden parista, jotka olivat vieraantuneet kristillisestä elämästä. Heitä ovat orvot, kodittomat, sairaat köyhät, juomarit, entisen vangit ja "langenneet". Heitä kaikkia tuli suojella auttaa ja hoitaa jakamalla aineellista apua ja hengellistä ravintoa.