×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Työkulttuuri, jossa kukaan ei jää yksin

Heidi Nygård-Michelsson
16.06.2021

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla. Se on työkulttuuri, joka perustuu vahvaan yhteistyöhön ja osallistavaan vuorovaikutukseen. Siinä jokainen tulee nähdyksi ja kuulluksi, eikä jää yksin.

Hyvinvoinnille haitallista yksinäisyyttä voi kokea missä ja milloin tahansa, myös työelämässä. Ongelmana on, että yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset eivät näy ihmisestä päällepäin, joten niitä on vaikea huomata. Työpaikalla jokaisen työpanos on tärkeä, ja jokaisen tulisi saada tuntea yhteenkuuluvuutta. Huomaamatta voimme kuitenkin rakentaa sellaista työkulttuuria, jossa jää helposti yksin. Se mikä toisia yhdistää voi jättää toiset ulkopuolelle.

Toimiva palautekulttuuri lisää työmotivaatiota ja arvostusta sekä omaa että muiden ammatillista osaamista kohtaan. Parhaimmillaan palaute on vuorovaikutteista työprosessien ja työn tuloksellisuuden arviointia. Toimiva palautekulttuuri lisää työtyytyväisyyttä ja tuo mukanaan tietynlaista rentoutta, joka vaikuttaa positiivisesti työntekijän tuottavuuteen ja työn laatuun. 

Tutkimusten mukaan useimmat esihenkilöt kokevat palautekeskustelut haasteellisina, jos työntekijän suoriutumiseen liittyy jotain hankalaa. Siksi monet esihenkilöt antavatkin todellisuutta parempaa palautetta työntekijälle. Tutkimuksista käy myös ilmi, että puutteellinen palaute on syynä siihen, että moni pätevä työntekijä hakeutuu muualle töihin. Miten sitten välttää tällainen tilanne, joka ei kenties vastaa kummankaan aitoa kokemusta?

Paras tapa ymmärtää toisen ihmisen kokemusta on kysyä sitä

HelsinkiMission keskusteluavussa palautetietoista työskentelyä on käytetty jo usean vuoden ajan, hyvin tuloksin. Palautetietoisessa työskentelyssä toimimme yhteistyössä asiakkaan kanssa. Pyydämme ja vastaanotamme asiakkaalta palautetta systemaattisesti ja reaaliaikaisesti työskentelyprosessin aikana, jolloin voimme samalla muokata työskentelyä mahdollisimman toimivaksi.

Nyt autamme organisaatioita palautetietoisen työkulttuurin rakentamisessa osana HelsinkiMission Work to Belong -ohjelmaa. Palautetietoinen työkulttuuri eroaa tavallisesta palautekulttuurista siten, että se on prosessinomainen, reaaliaikainen, kollegiaalinen ja organisaation rakenteisiin juurtunut. Systemaattisen, edistävän palautteen saaminen omasta työstä vaikuttaa myönteisesti ammatilliseen kehittymiseen. Se vaikuttaa myönteisesti myös nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen, joka on olennaista yksinäisyyden vähentämistyössä. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen vahvistuu myös silloin, kun ihmistä pyydetään astumaan palautteen antajan rooliin. Aktiivisessa palautekulttuurissa palautetta halutaan, pyydetään ja otetaan vastaan.

Palautetietoisessa työkulttuurissa edistävää palautetta on mahdollista saada niin työntekijänä, tiimin jäsenenä kuin esihenkilönäkin. Tiimityössä keskitytään tiimin toimivuuteen, tiimin jäsenenä toimimiseen ja yhteenkuuluvuuden tunteen lisäämiseen. Esihenkilötyössä fokusoidaan toimiviin työntekijä-esihenkilösuhteisiin, joissa on mahdollista päästä avoimen palautekeskustelun kautta yhteisen ymmärryksen äärelle työtehtävistä ja työntekemiseen vaikuttavista tekijöistä. Kun ongelmakohdat tunnistetaan nopeasti, on paljon helpompaa tehdä korjausliikkeitä tilanteen parantamiseksi.

Lisäksi esihenkilön pyytäessä palautetta alaiseltaan hän muuttaa keskinäistä vuorovaikutussuhdetta. Ei vain siksi, että palautteesta oppii, vaan silloin vuorovaikutus lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Palautteen pyytäjänä osoitat olevasi nöyrä, haavoittuvainen ja tarpeeksi varma itsestäsi pyytääksesi apua. Palautteen antajana astut rooliin ihmisenä, jolla on kyky auttaa, jota kunnioitetaan ja arvostetaan tarpeeksi saadakseen pyynnön antaa palautetta.   

Palautetietoinen työkulttuuri vaatii rohkeutta ja uskallusta siirtyä mukavuusalueelta oppimisen alueelle ja antaa tilaa kasvun mahdollisuudelle. Sitä ei ole mahdollista toteuttaa ilman peiliin katsomista ja kykyä joustaa omissa toimintatavoissa. Mutta onnistuessaan palautetietoinen työkulttuuri edesauttaa aivan uudenlaista kanssakäymistä, jossa kenenkään ei tarvitse jäädä yksin tai työyhteisön ulkopuolelle. Se luo yhteisen kasvun alustan, joka mahdollistaa jatkuvan oppimisen ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta työyhteisössä.

Kolme vinkkiä palautteen antamiseen ja saamiseen

  • Mieti, kenelle haluat antaa palautetta ja miksi. Millaista muutosta sillä tavoittelet? Edistääkö palautteesi muutosta?
  • Huomioi, miten suhtaudut saamaasi palautteeseen. Onko sinulle helppoa antaa myös korjaavaa palautetta? Osaatko suhtautua palautteeseen kasvun asenteella vai kaipaatko siinä kenties harjoittelua?
  • Pyydä aktiivisesti mahdollisimman konkreettista palautetta työstäsi. Näin voit itse vaikuttaa palautteen määrään, fokukseen ja laatuun.

 

Miten yksinäisyyttä voidaan vähentää työyhteisöissä? Tutustu HelsinkiMission Work to Belong -ohjelmaan. 

Heidi Nygård-Michelsson

Palautetietoisen arvioinnin ja kehittämisen erityisasiantuntija

 

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

22.04.2020 –
Tuuli Albekoglu

Sosiaalinen eristäytyminen koettelee meistä useimpia, mutta eroaako poikkeustilan aiheuttama yksinäisyyden kokemus jo pidempään jatkuneesta yksinäisyydestä? Kun poikkeustila päättyy, päättyykö yksinäisyys?

18.03.2020 –
Tiina Widman

Meidän kaikkien elämässä on tapahtunut maaliskuun aikana asioita, jotka jäävät historiankirjoihin.

Koronavirusepidemian tuomat muutokset ja ohjeistukset koskevat jossain määrin meitä kaikkia. Myös työelämää on nyt opeteltava uudella tavalla.

20.02.2020 –
Tuula Colliander

Uuden vuoden jo kiiriessä kohti kevättä on ollut hyvä pysähtyä lukemaan viime vuodelta kerättyä tietoa toiminnastamme. Kuinka paljon hyvää ja tärkeää olemmekaan saaneet yhdessä aikaan!

14.02.2020 –
Jenny Julkunen

Ystävänpäivä lähestyy vaaleanpunaisena, sydämenmuotoisena. Suklaarasiat kauppojen hyllyillä ovat pukeutuneet I Love you -kuoreensa, nallet ja muut söpöt jutut halaavat toisiaan tiukasti laareissaan ja ruusut huikkailevat punaisina, ”muistathan välittää rakkaimmistasi”.

21.01.2020 –
Sophie Holm

Mikä motivoi ihmisiä vapaaehtoistoiminnan pariin? Suomessa tunnetaan vapaaehtoisten motivaattoreita huonosti, mutta niitä olisi syytä selvittää. Tieto hyödyttäisi sekä kansalaistoiminnan ammattilaisia että vapaaehtoisia.

19.12.2019 –
Tuula Colliander

HelsinkiMissiolla on meille kaikille jouluhaaste: ole rohkea ja huomioi yksinäinen ihminen lähelläsi. Haasteella haluamme herättää miettimään suhtautumistamme muihin ihmisiin: Huomaanko vai ohitanko tuntemattoman? Olenko ystävällinen vai välinpitämätön toista kohtaan?

20.11.2019 –
Katriina Kallio

Kaupunkikävely merenrannassa, elokuvailta herkkuineen, tutustuminen läheiseen kuntosaliin. Mahdollisuus kertoa, jos jokin pelottaa, mietityttää tai ahdistaa. Varmuus siitä, että tulee kuulluksi ja nähdyksi. Tätä kaikkea tukihenkilötoimintamme tarjoaa nuorelle.

17.10.2019 –
Maria Lähteenmäki

Yhteiskunnassamme on vahva yksin pärjäämisen eetos, jossa ihmiset jaetaan sankareihin tai luusereihin. Tämä pärjäämisen ihannointi saa voimansa myytistä, jossa sankari pärjää aina loistokkaasti yksin. Yksinäinen sen sijaan on epäonnistuja, elämästä ja ihmisistä syrjäytynyt tai syrjäytetty.

20.09.2019 –
Jenny Julkunen

Suomalaisen sisun ytimestä kuuluu usein tiukka tuhahdus: Kaikki tässä pitää itse hoitaa. Joskus sisun ilmentymäksi muodostuu kiivaan katkera kommentti ei kukaan minuakaan ole auttanut tai ahdasmielinen arvio siitä kuinka avutonta porukkaa, kun ei yksin pärjää

20.09.2019 –
Tuula Colliander

Voittoa tavoittelemattomien järjestöjen yhteistyö voittoa tavoittelevien yritysten kanssa herättää kysymyksiä.

16.08.2019 –
Kaisa Tuuteri

Lapsiperheen arki tuntuu välillä räpiköinniltä kiireen ja vaatimusten ristiaallokossa. Miten tästä elämänvaiheesta ehtisi nauttiakin? Perhetoiminnan vapaaehtoisen tehtävä on auttaa pysähtymään. 

16.08.2019 –
Ursula Hallas

"Yksinäisyys vanhuudessa voi toisinaan tarkoittaa rauhaa, lepoa ja vapautta valita oman mielensä mukaan. Se voi myös olla ahdistavaa ja masentavaa kaipuuta toisen ihmisen seuraan, tyydyttävän vuorovaikutuksen puutetta tai heikkoa itsetuntemusta." – Kotiliesi

17.06.2019 –
Kaisa Tanskanen

Avun pyytäminen voi hävettää, jopa pelottaa nuorta. Siksi yksikin kokemus torjutuksi tulemisesta
voi olla kohtalokas. On mahdotonta tietää, kuinka moni nuori on lannistunut apua hakiessaan ja
jatkaa yksin selviytymistä.

26.04.2019 –
Tuula Colliander

Se on suuri lupaus, joka velvoittaa. Ajattelen, että voimmeko sen ääneen lausua. Onko meistä lunastamaan sitä?

25.04.2019 –
Heidi Rouhiainen

Keskuudessamme elää näkymätön joukko ”salaa syrjäytyneitä” nuoria aikuisia, joiden mieli ei kestä kilpailuyhteiskunnan paineita. He pärjäävät ulkoisesti, mutta ovat henkisesti aivan lopussa.

21.03.2019 –
Emma Lindegren

Tulinko oikeaan paikkaan? Onko kriisini tarpeeksi iso? Entä jos vien jonkun toisen apua kipeämmin tarvitsevan paikan? Pitäisikö olla masentuneempi? Voinko tulla, vaikka jaksan yhä sinnitellä töissä?

13.02.2019 –
Maria Rakkolainen

Työ yksinäisyyden vähentämisen Näkemys-ohjelman parissa on ravistellut sellaisia itsestäänselvinä pidettyjä käsitteitä kuin ystävällisyys ja ystävyys. Miten oikein voisi ystävystyä? Miten ystävyys alkaa?

17.01.2019 –
Heidi Rouhiainen

Täydellisyyden tavoittelu on ansa, johon yhä useammat nuoret aikuiset lankeavat. Milloin itsensä kehittäminen muuttuu pakkomielteiseksi suorittamiseksi?

19.12.2018 –
Tuula Colliander

Jokainen meistä on joskus kokenut olonsa yksinäiseksi, jopa toivonut saavansa olla hetken yksin. Hetkittäinen, vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden omien ajatusten ja tunteiden käsittelyyn.

14.12.2018 –
Jenny Julkunen

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut mediassa. Yksinäisyys herättää monenlaisia mielikuvia ja stereotypioita yksin koulunpihalla kiveä potkivasta lapsesta sadan kissan kanssa asustavaan erakkoon. Usein yksinäisyys ei kuitenkaan näy päällepäin.

15.06.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistatko sitä lapsena koettua tunnetta vatsapohjassa, kun aamulla silmiä avatessa muistit, että on syntymäpäiväsi tai jouluaatto? Kun nuorena silmäilit välitunnilla ihastustasi? Tai menit huvipuistoon, istuit sen ensimmäiseen laitteeseen ja hymyilit odotukselle, että hui, kohta lähtee ja lujaa!

17.04.2018 –
Maria Rakkolainen

Muistan, kun olin pienenä äitini kanssa kaupan parkkipaikalla ja vanhalla naisella oli mustat vaatteet, hattu ja huntu kasvoillaan. Äitini vastasi uteluuni, että se oli suruhuntu. Merkki siitä, että nainen oli menettänyt läheisensä. Se herätti minussa hämmennystä, mutta myös kunnioitusta.

27.02.2018 –
Jenny Julkunen

Tapasin taannoin ihmisen. Hän pohti – monen meistä tavoin – kysymystä siitä, kuka ja minkälainen hän on. Hän kertoi olleensa lähestulkoon koko elämänsä yksin.

23.11.2017 –
Jenny Julkunen

Satoi vettä, kaatamalla. Työmatkapyöräilijän unelma. Ei auttanut muu kuin sonnustautua kokovartalo-goretexiin ja hypätä reippaasti satulan selkään.

04.10.2017 –
Maria Rakkolainen

Yksinäisyys voi tulla elämään pakottavana kokemuksena lapsuudesta ja nuoruudesta asti. Se voi myös hiipiä kuin varas salakavalasti elämäämme, siten että yhtäkkiä vain huomaamme sen asettuneen asumaan. Ei-toivottu vieras, mutta siinä se sitten on. Vaatien yhä enemmän huomiotamme.

02.10.2015 –
Henrietta Grönlund

Luottamus on ollut tämän vuoden sana. Se on nostettu keskeiseksi tekijäksi hallitusneuvotteluissa, taloustilanteessa ja yhteiskuntasopimuksessa.

03.06.2015 –
Henrietta Grönlund

Myötätunto on ollut kova juttu HelsinkiMissiossa jo muutaman vuoden. Arkimerkitykseltään tuttu asia avaa vallankumouksellisia näköaloja, kun siihen perehtyy.

Näytä lisää ›