×
HelsinkiMissio käyttää evästeitä varmistaakseen mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön. Lue lisää ›
Hyväksy
HelsinkiMissio-blogi

Huomaa nuori työkaveri

Silva Saulio
12.05.2022

Syke nousee ja sormet tuntuvat kylmiltä. Hörppy vettä ja mikrofoni auki, näkyykö esitys? Mitäköhän mielipiteistäni ajatellaan, kutsutaanko tänään mukaan lounaalle? Uransa alussa oleva työntekijä polskii paineiden ja odotusten aallokossa. On intoa ja innostusta työelämästä, mutta myös pelkoa osaamisen riittävyydestä ja jännitystä siitä, löytääkö oman paikkansa.

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

Olin siitä onnekkaassa asemassa, että työelämään siirtymistäni eivät varjostaneet pandemian aiheuttama täysetätyö ja -opiskelu. Lähetän suurimmat myötätuntoni kaikille teille, joilla näin on. Uran alussa on kullanarvoista, että työpaikoilla on kokeneempia työkavereita tukemassa ja ohjaamassa. Tunnustan auliisti matkineeni taitavia työkavereitani ja muistan kiitollisena kaikkia hetkiä, jolloin minun annettiin mokata ja onnistua turvallisessa ympäristössä. Toivottavasti voin osaltani auttaa eteenpäin heitä, joille minä näyttäydyn kokeneena asiantuntijana.

Työyhteisöön kuuluminen lisää hyvinvointia

Ammatillisen identiteetin kannalta nuori aikuisuus on käänteentekevää aikaa, johon soisi kiinnitettävän entistä enemmän huomiota. Alle 36-vuotiaiden kokemus työkyvystä ja työtyytyväisyydestä on heikentynyt Miten Suomi voi? -kyselyn mukaan. Myös työuupumus ja mielenterveyden häiriöistä johtuvat sairaslomat osuvat kipeimmin juuri nuoriin.

Kuulumisen kokemus ja yhteyden tunteminen toisiin ovat merkittäviä hyvinvoinnin osatekijöitä myös työelämän kontekstissa. Juuri julkaistussa Työelämän yksinäisyys 2022 -barometrissa nähdään, että alle 29-vuotiaat työntekijät kärsivät eniten työelämän yksinäisyydestä ja sosiaalisesta ulossulkemisesta. Kuulun itsekin tähän riskiryhmään.

Tunnen monia, jotka ovat kokeneet suurta surua työyhteisöstään, johon ei tunne kuuluvansa etätyöskentelyn takia. Kun on tuijottanut vuoden verran työkavereita ainoastaan Teamsin ruudulta, jää yhteys väistämättä kaksiulotteiseksi. Työpaikkojen sisäiset porukat ja ryhmittymät ovat luonnollisia, kun samanhenkiset ihmiset jakavat arkeaan päivästä toiseen. Vaatii herkkyyttä huomata, että oman porukan vaalimisessa piilee ulossulkemisen vaara.

Ei ole minkään yhteisön etu, että työporukka lähtee illanviettoon tai lounaalle niin, että yhtä ei kutsuta mukaan. Uuteen työkaveriin tutustuminen on jokaisen vastuulla. Ulkopuolisuutta kokevan työntekijän voi olla vaikeaa sanoittaa kokemustaan, eivätkä esihenkilöt välttämättä osaa reagoida alaisen tuntemuksiin. Työmuodosta riippumatta toivon, että jokainen esihenkilö, työnantaja ja työkaveri miettii, miten varmistatte uuden työntekijän pääsyn osaksi työyhteisöä. Etenkin uransa alussa olevan nuoren.

Tilaa tunteille ja kokemuksien jakamiselle

Olen aloittanut työt HelsinkiMissiolla alkuvuodesta, kun etätyösuositus oli käynnissä. Uusille tavoille opetellessani olen huomannut hienon käytänteen työyhteisössäni: tiimipalavereiden lopuksi saamme antaa palautetta työskentelystä, jossa yhtenä kohtana on osio yhteenkuuluvuudesta ­– koenko kuuluvani ryhmään?

HelsinkiMissio ei ole irrallinen työntekijöiden yksinäisyydestä tai ulkopuolisuudesta, vaikka työmme on vähentää yksinäisyyttä. Sen sijaan olemme mukana kehittämässämme Work to Belong -ohjelmassa, jossa sertifioimme työyhteisöjen yksinäisyyttä vähentäviä työnantajia.

Viimeistään tänä aikana olemme kaikki joutuneet silmätyksin sellaisten tunteiden kanssa, joita ei ole perinteisesti ajateltu kuuluvan työpaikoille: pelon ja surun. Työkyvyn ylläpitämiseksi on välttämätöntä osata käsitellä koko elämän tunneskaalaa. Palautetietoisen työkulttuurin avulla on mahdollisuus kuulla hiljaiseksi jääviä ääniä ja luoda turvallista tilaa kokemuksien jakamiseen.

Work to Belong -ohjelmassa tehdään näkyväksi yksinäisyys ja sosiaalinen ulossulkeminen, sekä niiden vaikutukset yksilölle ja työyhteisölle. Ohjelma auttaa työyhteisöjä tunnistamaan ja lieventämään yksinäisyyttä. Lue lisää Work to Belong -ohjelmasta täältä.

 

Silva Saulio

Work to Belong ja School to Belong -suunnittelija

HelsinkiMissio-blogi – Kaikki kirjoitukset

31.05.2022 –
Aku-Pekka Laakso

Yritykset etsivät jatkuvasti organisaation ja ihmisten mahdollisuuksia kehittyä. Vuosien varrella olen ollut mukana toteuttamassa monenlaisia työyhteisön kehittämisen selvityksiä.

12.05.2022 –
Silva Saulio

Muistatko sen ajan, kun aloitit ensimmäisessä työpaikassasi ja opinnot oli juuri lopetettu, tai olit niitä viimeistelemässä? Minä muistan; omasta siirtymisestä koulun penkiltä vakituiseen työelämään on kulunut kolme vuotta. Nytkö olen asiantuntija, kun vielä hetki sitten sähköpostiallekirjoituksessa luki harjoittelija?

26.04.2022 –
Maria Lähteenmäki

Istun akateemisessa juhlapöydässä mieheni avecina vieressäni arvovaltainen kutsuvieras, silloinen valtiovarainministeri.

05.04.2022 –
Hanna Kari

HelsinkiMissiossa rakennamme välittämisen yhteiskuntaa, jossa hyvinvoinnin perusyksikkönä toimii ihminen. Hyvinvointipalveluissamme noin 60 työntekijää ja yli 1000 vapaaehtoista toimivat ihmisinä ihmisille aidoissa kohtaamisissa.

25.03.2022 –
Lilli Öhberg

Lapsen vakava sairaus tai vammautuminen on aina koko perhettä koskettava kriisi. Silloin tarvitaan muita ihmisiä, jotka kannattelevat ja tukevat perheen arkea. Vapaaehtoiset Perhekaverit huolehtivat sairaalassa siitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä kriisin keskellä yksin.

16.03.2022 –
Olavi Karvonen

Ylisukupolviset kohtaamiset vähenevät jatkuvasti yhteiskunnassamme. Luontevia tilaisuuksia ja tiloja kohtaamisille ei juurikaan ole tarjolla, vaikka niille olisi tarvetta. Missä eri sukupolvet voivat kohdata tässä ajassa?

16.03.2022 –
Tuuli Albekoglu

Perheen rooli on kaikissa kulttuureissa keskeinen – yhteisö, joka kulkee rinnalla läpi elämän ja jonka jäsenet pitävät toisistaan huolen. Se nähdään rauhan ja rakkauden tyyssijana, josta saa turvaa ja tukea, myös silloin kun sitä ei muualta löydä. Usein tilanne on kuitenkin monimutkaisempi.

16.03.2022 –
Saara Ahtola

Koetko ahdistusta ilmastomme tilasta? Ilmastonmuutokseen liittyvät tunteet voivat synnyttää toimintaa sen hillitsemiseksi, mutta joskus ne voivat lamauttaa. Nuorisobarometrin 2021 tuloksissa näkyy suru ja huoli luontomme tilasta, mutta vastapainona on havaittavissa myös toivoa.

16.02.2022 –
Jenni Palomäki

Jokainen nuori tarvitsee aikuisen, joka uskoo häneen. Jokainen sateenkaarinuori tarvitsee hänen uskovaa aikuista vieläkin enemmän.  Nuoret tarvitsevat kokemuksen siitä, että he ovat omina itsenään oikeanlaisia ja kuuluvat joukkoon.

18.01.2022 –
Outi Köhler

Sosiaaliset suhteet ovat keskeinen osa ihmisten hyvinvointia myös organisaatioiden sisällä. Työelämässä myönteinen toiminta huomataan, ja myönteisyyttä pidetään toivottavana ja vallitsevana piirteenä.

17.11.2021 –
Mikko Schalin, kriisityöntekijä

Parisuhteen ongelmia ei aina saada ratkottua kaksin. Arki saattaa täyttyä toistuvista riidoista, joiden syyt tuntuvat olemattoman pieniltä. Joskus tilanteeseen vaikuttavat isommat luottamusta heikentäneet tapahtumat.

17.09.2021 –
Virpi Valtonen

Harva tulee miettineeksi yksinäisyyttä työelämän näkökulmasta. Yksinäisyys nähdään usein iäkkäiden tai syrjäytyneiden ongelmana, vaikka se on todellisuudessa valtava inhimillinen ja yhteiskunnallinen tragedia, joka koskettaa lähes joka kolmatta suomalaista*.

22.06.2021 –
Tuula Colliander

Kun sanoin töissä, että haluan kirjoittaa Pride-viikon blogin, luulin tietäväni, mistä kirjoitan. Ajatukseni oli, että tehtävä on helppo, olenhan itse yhdenvertaisuuden, monimuotoisuuden ja tasa-arvon asialla, niin työssäni kuin yksityishenkilönä.

21.06.2021 –
Annika Aspegrén

Den där stickande känslan i fingrarna igen. Rummet verkar suddigt, overkligt, nästan som i en dröm. Jag kan känna min andning tydligare och tydligare. Trycket på bröstet. Spänningen i axlarna och i nacken. Olustighetskänslan sprids som en löpeld genom hela kroppen.

21.06.2021 –
Kaisa Tanskanen

Tuntuu luontevalta rohkaista ja lohduttaa hädässä olevaa ystävää, mutta miksi meidän on niin vaikea suhtautua itseemme samanlaisella myötätunnolla?

16.06.2021 –
Heidi Nygård-Michelsson

Palautekulttuuri ja tiedolla johtaminen ovat työelämässä tuttuja termejä. Mutta mitä tapahtuu, kun nämä kaksi yhdistetään? − Syntyy palautetietoinen työkulttuuri, jossa omaa työtä johdetaan palautteeseen pohjautuvalla tiedolla.

19.05.2021 –
Rebecka Forsberg

Om jag hade en önskning hade den nog varit att ingen person någonsin skulle känna sig ensam, att alla alltid skulle känna att de åtminstone har en vän.

12.05.2021 –
Hanna Koskenkangas

Elämme ihmishistorian vuorovaikutteisinta aikaa. Nykymaailmassa sosiaaliset taidot, tiimityöskentely ja me-henkeä edistävät työkulttuurit ovat arkipäivää ja heimoutumista parhaimmillaan. Samalla useat meistä tuntevat olonsa yksinäiseksi.

22.04.2021 –
Tuula Colliander

Elämme poikkeuksellisia aikoja, joiden myötä yksinäisyydestä on tullut kollektiivinen kokemus suomalaisille. Yksinäisyyttä koetaan entistä enemmän myös työpaikoilla.

21.04.2021 –
Tuuli Albekoglu

Toisen ihmisen kohtaaminen myötätunnolla vaatii rohkeutta. Se voi viedä vaikeidenkin tunteiden äärelle. Joskus voi tuntua helpommalta etsiä ratkaisuja kuin todella kuunnella: ”Mikset aloita uutta harrastusta?

18.03.2021 –
Heidi Östling

Nya restriktioner. Igen. Hur länge ska vi klara oss? Jag sitter i min etta som jag arbetat från i snart ett år när jag lyssnar på regeringens informationstillfälle. Jag funderar på de unga som jag träffat över skärmen och som ofta kämpar med känslan av ensamhet.

12.02.2021 –
Maria Lähteenmäki

Pystyssä pysyminen on ihmiselle jotenkin kunniakasta. ”Miten menee?” – ”Hyvin”, voisi yhtä hyvin olla ”Oletko pystyssä” – ”Pystyssä ollaan!” vaikka samalla tuntuisi, että perustus on juoksuhiekkaa ja vain nenänkärki hipoo pintaa.

17.12.2020 –
Hanna Kari

Ihmiselle on tärkeää jakaa tarinansa. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä enemmän olisi kerrottavaa. Muistoja, tapahtumia, merkityksellisiä hetkiä. On kuitenkin tavallista, että vanhalla ihmisellä ei ole ketään, kenen kanssa keskustella.

23.11.2020 –
Tuula Colliander

Kriisi ja poikkeusajat synnyttävät myös hyvää. Kun tuttu ja turvallinen arjen poljento muuttuu äkillisesti, on löydettävä nopeasti uusia tapoja toimia.

20.11.2020 –
Jenny Julkunen

Sydänemoji ei ole yhtä kuin halaus. Voiko some korvata aidon kohtaamisen elämässämme?

12.10.2020 –
Essi Kähkönen

”Sieltähän se mun oma enkelini taas tulee”, oli rouvalla tapana huikata, kun hän avasi minulle oven. Halasimme – ja meistä molemmista tuntui, että ystävykset ne tässä taas tapaavat.

17.09.2020 –
Taina Salovuori

Muistatko ensimmäisen erosi? Pysähtyikö arki? Itkitkö iltaisin? Kenen kanssa siitä juttelit ja lohdutettiinko sinua hädän hetkellä? Kertoiko kukaan, miten kriiseistä selvitään, ja että kriisissä kuuluukin reagoida? Jäitkö kokemuksesi kanssa yksin?

20.08.2020 –
Maria Lähteenmäki

Vanheneminen oli pienenä jotain erityisen ihannoitavaa. Sitten tuli päivä, jolloin huomasin, että eivät ne aikuiset niin hirveän onnellisia olekaan. Jopa siinä määrin ei-onnellisia, että sain isältäni suoran elämänneuvon: ”Älä ole liian kiltti. Olen kokeillut, ei se kannata.”

19.05.2020 –
Emma Lindegren

Koronapandemia sysäsi Nuorten kriisipisteen etätyöskentelyyn. Etäkohtaamiset ovat osoittautuneet merkityksellisemmiksi kuin etukäteen olisi osannut ajatellakaan. Tuliko etäkriisityö jäädäkseen?

19.05.2020 –
Carita Peltonen

Sairastuin noin kaksi vuotta sitten vakavaan työuupumukseen. Olin salannut jo pitkään voimien vähenemistä ja pahaa oloani.

Näytä lisää ›